On hetki viimeinen,
kaikki kaunis loppuu vaieten.
Hyvää yöhön haudattiin,
paha pääsi meidän huoneisiin.
Otti kaiken vapauden,
uhrikseen riistäen.
Tunnen sen,
pois kaikki luotani virtaa,
epäilen, sun maailmaa.

Paha tuuli nousee taas,
se vie mut harhaan aina vaan.
Paha tuuli tuudittaa,
saa valheisiisi uskomaan.
Paha tuuli kouluttaa,
mut myrskyn silmään sidotaan ja
kosketukses jälkeen jään kuin höyhen
tuuleen leijumaan.

Kaikki päätty aikanaan,
mua jaksaisi kuitenkaan.
Hyvän vaihdoin kyyneliin,
nyt katsot silmiin sokeisiin.
Jotka näki rakkauden,
ikuisesti peläten.
Nyt tunnen sen,
pois kaikki luotani virtaa,
epäilen, mun maailmaa.

Paha tuuli...

Rauhaa mä saa en,
kuulen sen,
ulvoo kutsuen...

Paha tuuli...