Savuiseen nurkkaan, sen viimeiseen pöytään
jäät suru kasvoillasi
mua tervehdit hiljaa ja käännät pois pään
et päästä sun maailmaasi
onko se liikaa, kun mä tiedän
sä oot särkyvää
tuoko se liikaa häpeää?

Sä et oo ihmeellinen
sä oot vain pelkkä ihminen
kukapa meistä oisi, kukapa oisi
aina virheetön?

Mä muistan sen yön, kun rapussa kaikui
te huusitte ja niin lähti hän
yhdessä yössä sä toiseksi muutuit
hiljaisuuteen kätket nyt ikävän
onko se liikaa, kun mä tiedän
sun salaisuuden
onko se liikaa yksinäinen?

Sä et oo ihmeellinen
sä oot vain pelkkä ihminen
kukapa meistä oisi, kukapa oisi
aina virheetön?

Kukapa meistä oisi aina virheetön..

Sä et oo ihmeellinen
sä oot vain pelkkä ihminen
kukapa meistä oisi, kukapa oisi
aina virheetön?
Sä et oo ihmeellinen
sä oot vain pelkkä ihminen
kukapa meistä oisi, kukapa oisi
aina virheetön?