Saapukoon yö
taivas tummuvi
sieluni syö
huoleton huvi
kasvoille lyö
Mua maailman piiska

Nähdä nyt voin
aivan toisin
kun tarpeeksi join
melkein liikutun
kaupunki noin
välinpitämätön, kylmä

Säälittävää keskinkertaisuutta ällöttävää
keskinkertaisuutta vinkuu jokainen turpa täällä

Ihmiset nää
muka ystävät
mua vityttää
vitsit pistävät
helskyykö pää
yli-ihmisyyttä?

Kärsiä sain
teidän nauruanne
armaani vain
keimaileva lanne
Donnerwetter Nein!
Tarttuisinko partaveitseen?

Säälittävää keskinkertaisuutta ällöttävää
keskinkertaisuutta vinkuu jokainen turpa täällä

En mä iloitse
en sure
en huokaa
mutta metsän tummuus
mulle tuokaa

Ja samalla vähän ruokaa
sekä jokapäiväinen hesari
että minä raukka selviäisin
täällä Pohjolan korpien öissä

Ja uskollinen ystävä
joka kuuliaisesti antaa tohvelit
ja purkinavaajan