Minulla on hänet:
punaiset hiukset ja kaunis suu,
duffelitakkiin hän pukeutuu.
Ihana suu, ihanat huulet.
Hän on laulujen nainen, niin on.
Hän on laulujen nainen, tullut lihaksi.

Ajetaan rantaan ja kävellään.
Heleä sää, joki on jäässä,
asumaton kartano lähellä.
Hän on laulujen nainen, niin on.
Hän on laulujen nainen, oottaa elettä.

Ei, en jaksa enää valvoa.

Hänellä on minut.
Puhutaan mistä nyt puhutaan.
Puhutaan lapsuudenajoista,
elukoista ja kirjoista.
Muutun joksikin muuksi, tunnen,
muutun joksikin muuksi,
muutun hyväksi.

Ei, en jaksa enää valvoa.
Ei, en jaksa, otan iisisti kaiken
nyt tällä kertaa.

Ajattelen usein
sitä mun mennyttä elämää:
häpeämistä ja köyhyyttä
ja ujoa pojan unelmaa
saada sellainen nainen,
joskus saada sellainen nainen,
aivan omaksi.

Nyt hän on tässä ja elävä.
Katellaan meillä mun tv:stä Spedeä.
Hän on laulujen nainen, niin on.
Hän on laulujen nainen, tullut lihaksi.

Ei, en enää jaksa valvoa.
Ei, en enää jaksa, otan iisisti kaiken
nyt tällä kertaa.