Mä panin lamput palamaan,
katoin koko pihan sekä puutarhaosaston,
mutt' sä et ollut pihalla,
tai sitten sua vaan ei
huvittanut tavata mua.

Mä näin sun vanhat rakastajat
humalassa makaamassa.
Niist' ei ollut apua,
ne puhu roskaa,
kumpikin vain omiansa.
Mä en jaksa kuunnella,
mä jatkan kierrosta.

Mä jätin vieraat olemaan
kukin mitä haluaa.
Etin sua tieltä,
ja mitä kauemmaks pääsin
niin väheni jokainen ääni,
eikä kuulunut musiikki,
Mihin sä oot mennyt?
Sä oot jättänyt minut taas.
Tää on jo liikaa!
Vihaat miehiä! Vihaat lapsia!
Miks' sä vihaat minuakin?
Mä en ole mikään mies.

Mä jatkoin eteenpäin
pikatietä kohti etelää.
Mä näin tyypin
tiellä kävelyllä:
kättään ei pidä näkyvillä;
sillä on veitsi takin alla,
yrittää takuulla pistää mut hengiltä.
Mä poimin painavan kiven:
"Tule niin näät miten
mä en kunnioita lakeja
sen enempää kuin sä!"

Hei, Lilith,
mä en pääse enää paratiisiin.

Täytyy jatkaa etelään.
Miks' sä lähdit menemään?
Sä teit väärin.
Muut on muita, vieraita.
Niist' ei ole iloa muuta kuin hetkeksi.
Me kaksi ollaan samanlaiset,
me kaksi ollaan ikuiset.

Hei, Lilith,
minä pellenä sä mua pidit?
Hei, Lilith,
mä en pääse enää paratiisiin.