Kun näen valkoisen apilapellon
tiedän pysähtyä
kohta on tyynynä niittyvillaa
ja peittona sinä
tuulen suojassa jalavan alla
suuressa kaarnalaivassa
olalleni istuu kirjava lintu
peloton unieni vartija

Horisontissa näkyy siniset silmät
havunneulaset pistää mun selkää
älä silti lopeta vielä
kyllä mä hyvin kipua siedän
ja tästäkin jälki jää
kyllä tästäkin jälki jää

Vanhojen kivisten portaiden päässä
tahdon pysähtyä
katsoa taakseni askelten määrää
ja hengästyä

Hiuksesi auki, tuulesta takkuiset
havunneulaset pistää mun selkää
älä silti lopeta vielä
kyllä mä hyvin kipua siedän
ja tästäkin jälki jää
kyllä tästäkin jälki jää

Puhallan vielä kerran apilan ilmaan
havunneulaset pistää mun selkää
älä silti lopeta vielä
kyllä mä hyvin kipua siedän
ja tästäkin jälki jää
kyllä tästäkin jälki jää

Havunneulaset pistää mun selkää
älä silti lopeta vielä
kyllä mä hyvin kipua siedän
ja tästäkin jälki jää
kyllä tästäkin jälki jää