Mun aika ei liiku, mun kello ei käy
sun tulevan toivon, vielä ei sua näy
en halunnut riitaa ja silti kylvin sen
nyt syytösten keskellä kylven

Oot valoa pelkkää, sieluun pimeään
tää kipeä tunne, sehän on ikävää
sitä pyydä ei kukaan ja se saapuu kuitenkin
se ottaa ja vie aina mukaan muistoihin

En ollut uskoa silmiäin
kun sinut vierelläin ensikerran näin
ei totta mun kuvitelmasta
ihailin vasta ensivaikutelmaa

Kun maailma muuttui, muutuin minäkin
jos jotakin puuttui, minä niin pelkäsin
jo sen unohtuvan mistä tunsin maailman
minä unohdin mielestä kuvan kirkkaimman

En ollut uskoa silmiäin
kun sinut vierelläin ensikerran näin
ei totta mun kuvitelmasta
ihailin vasta ensivaikutelmaa

Nyt hahmos tunnen kaukaa
kun saapuvan sun nään
sä oot kuin silloin ensikertaa
kun näin sut tiesin luokses jään
ja niin jäin sinuun kiin
oon hetkessä taas
kuulun sun aikaas

En ollut uskoa silmiäin
kun sinut vierelläin ensikerran näin
ei totta mun kuvitelmasta
ihailin vasta ensivaikutelmaa
ensivaikutelmaa, ensivaikutelmaa