Autio on aamujen maa ja vain lokkien
voi nähdä kaartavan kuin etsien
helmeä niin kimmeltävää jonka kerran saa
vain hän ken aaltoihin käydä uskaltaa

Niin kuin meren hiekkaa on nää kyyneleet
ei koskaan silmistäin pois ne kuivuneet
niin kuin meren hiekkaa vain on kaipuu sinuun tää
et määrää kai sen voi koskaan ymmärtää

Katu kylän hiljainen on näät sen nukkuvan
se tuntee uumillaan yön suudelman
yhä vielä etsin mä vain omaa helmeäin
sen hohteen kirkkaimman ohi mennen näin

Niin kuin meren hiekkaa on nää kyyneleet
ei koskaan silmistäin pois ne kuivuneet
niin kuin meren hiekkaa vain on kaipuu sinuun tää
et määrää kai sen voi koskaan ymmärtää ...(x2)

Et määrää kai sen voi koskaan ymmärtää