Yks, kaks, kol, nel.

Kun mietteissäni valvon, en unta saa.
Ja kuulen, kuina sade lyö ikkunaan.
Mä muistojen sävelmää vieläkin kuunnella voin,
se mielessäni soi.
Sen sävel oli joskus meille yhteinen,
jos unohtaa sen saatoit, unohda mä en.
Se muistojen seasta sellaista mieleeni toi,
jota hävetä vain voi.

Kun äitisi kanssani tanssia tahtoi,
en voiinut mä muuta kuin suostua vain.
Samalla silti suututin sinut.
Minkäpä tunteilleen kumpikaan mahtoi,
kun äitisi huulia suudella sain,
vahingossa se vietteli minut.

On jotain jota sydämmessään säilyttää,
sen tietää vaikka esiin ei se pääsekkään.
Ja vuosia myöhemmin tuoksusi tuntea voi,
kun mielessäni soi:
Se sävell ja ne sanat, sanat yhteiset,
jos jotain vielä tunnet, vaikka myönnä et.
Mä saan sinut muistamaan sen minkä kanssasi koin.
Minä unohtaa en voi.

Kun äitisi kanssani tanssia tahtoi,
en voiinut mä muuta kuin suostua vain.
Samalla silti suututin sinut.
Minkäpä tunteilleen kumpikaan mahtoi,
kun äitisi huulia suudella sain,
vahingossa se vietteli minut.

Kun äitisi kanssani tanssia tahtoi,
en voiinut mä muuta kuin suostua vain.
Samalla silti suututin sinut.
Minkäpä tunteilleen kumpikaan mahtoi,
kun äitisi huulia suudella sain,
vahingossa se vietteli minut.