Taas on yks päivä takana ja vaihteeks makaan sängyl/
En haluu kuulla kestään joten laitan kii mun kännyn/
Tumma pilviverho peittää taivaan ja mun mielen/
Mikä meni pieleen mikset makaa sä mun vierel/
Huone pimenee samalla ilma viilenee/
Tyhjää kylmää ilmaa laskeutuu mun vierelle/
Tajusin jo aikoi sit et on turha menneisyyttä/
Yrittää muuttaa ja on turhaa menneit syyttää/
Keltä vastauksia kysymyksiin joita päässä pohdin/
Kukaan kuitenkaan ei vastaa joten keltä kysyy tohdin/
En jaksas enää aamuun herää enkä mennä nukkuun/
En haluis enää kysymyksii kerää koska niihin hukkuu/
Pelkään katsoo peiliin pelkään koska sieltä katoon/
Pelkään koska peili särkyy pelkään koska kaikki hajoo/
Näin rakkaus muuttu vihaks tulee vihattuu rakkaimpaa/
Rakkaus ja viha käsi kädes kulkee välil maan ja taivaan/

Kertsi:

Onko kaikki turhaa mitä koen tai tunnen/
Näitä ajatuksii kelaan silti peitän tunteet/
Pyörittelen päässä kaikkee niinkun paloi palapelin/
Totuutta ei voi paeta ei ees vaikka kääntyy selin/

Onko kaikki harhaa mitä näen tai mietin/
Oliko turhaa aika jonka sun kanssas vietin/
Ei enää syytä elää ei enää syytä lepää/
Ei enää syytä herää ei en mä syytä ketään/

Liian paljon suunnitelmii liian monta päämäärää/
Liian paljon suunniteltiin ei voinu pää määrää/
Laitan kädet ristiin silti ei tuu apuu mistään/
Seitsemän kuolemansyntii rintaan syvälle pistää/
Ne peittoaa koko pyhän kolminaisuuden/
Uskon toivon rakkauden ja koko tulevaisuuden/
Kun ykskin näistä puuttuu ei silloin toimi mikään/
Niinkun tuolist jalka uupuis mikä sitä pystys pitäs/
Kirjoitan riimei myöhään kirjoitan pääni tyhjäks/
Tulee koko arkki täyteen mutta ei se auta yhtään/
Heitän kynän pöydälle ja jätän riimit siihen/
Oon päättäny en sun perääs enää itke/
Suljen silmät annan ajatusten ottaa vallan/
Ainoastaan näen omat kädet mullan alla/
Sitten avaan silmät katson ylös ulos ikkunasta/
Näen miten kauniit kirkkaat tähdet koristaa taivasta/

Kertsi

Peilistä alkaa katoon mun kuva jo vähitellen/
Päivät punasella tussil valokuvii väritellen/
Käy aika vähiin ellen mä tuu pian takas järkiin/
Mut tartun vodkapulloon vedän ykkösellä lärviin/
Mä alan nauttiin tästä, ei enää mikään estä/
On vaikee irti päästää, sairaasta elämästä/
En tiedä kauan kestän, mun silmätkin verestää/
Kuin heräisin vedestä, oon pudonnut veneestä/
Ei enää mikään auta, ei enää kantaa naulas/
Kun köysi roikkuu kaulas, on elämä niin hauras/
Ite saat kantaa kaunas, siks en oo enää rauhas/
Ei homma enää hanskas, vaan hanska roikkuu haudas/
Ei mikään enää auta kun paha maan valtaa/
Paholainen vetää enkeliltäkin jalat alta/
Tää alkaa haiskahtaa moraali-itsemurhalta/
Minkäs voit kun Jumalakaan ei auta jumalauta/

Kertsi