Hän sängyssänsä palelee, on syksyinen yö
On aika joka matelee ja kellojaan lyö
Läpi myrskyn ja tuulen, ohikulkija kuunnella voi
Kuinka laulu soi

Hän laulaa murheet harteiltaan
Pois maalaa pilvet taivaaltaan
Ja maailmalle anteeks antaa ja unohtaa
Hän vielä odottaa, jos tulis aika jolloin ei ois yksinäinen

On sammuttanut sydämen ja kaks kynttilää
Käsiteltävä on varoen kaikkee särkyvää
Elokuu oli viilee, kun ovikelloa soitti se mies
Silloin ties

Hän laulaa murheet harteiltaan
Pois maalaa pilvet taivaaltaan
Ja maailmalle anteeks antaa ja unohtaa
Hän vielä odottaa, jos tulis aika jolloin ei ois yksinäinen

On ilo lainatavaraa ja kellä onni on se saa sen pitää omanaan
Sumuverho piilonaan hän painajaisiaan katsoo kunnes aamuun nukahtaa

Hän laulaa murheet harteiltaan
Pois maalaa pilvet taivaaltaan
Ja maailmalle anteeks antaa ja unohtaa
Hän vielä odottaa, jos tulis aika jolloin ei
Jos tulis aika jolloin ei ois yksinäinen