Sä viet mut rantaan luokse nuotion
se keskellä on rannan aution
kun varjot yhteen sulaa eessä sen
tunnen lämmön mistä tiennyt en

Sä tulit mummolasta
ja poljit neljä kilsaa
tapaamaan tyttölasta
lähelle hiekkarantaa
sun bootsin soljet kilisee
kun kävelet sä luoksein
maa altain hetkeks pakenee
sun suudelmas vie järkein

Sä viet mut rantaan luokse nuotion
se keskellä on rannan aution
kun varjot yhteen sulaa eessä sen
tunnen lämmön, mistä tiennyt en

Tää ranta muista aina
sä kuiskailet mun korvaan
jokainen kaisla mielees paina
niin lupaan tulla uudestaan

Sä viet mut rantaan luokse nuotion
se keskellä on rannan aution (ja mä näen vain)
kun varjot yhteen sulaa eessä sen
tunnen lämmön, mistä tiennyt en (ja se polttaa)

Sä painaudut mua vasten tiukemmin
niin avaat portin uuden Edenin (perimmäisen)
vain aallot tietää tästä onnen saan
ja salaisuuden pitää omanaan

Rantaan Edenin, luokses tahtoisin
rantaan Edenin, luokses tahtoisin

Sä viet mut rantaan luokse nuotion
se keskellä on rannan aution (ja mä näen vain)
kun varjot yhteen sulaa eessä sen
tunnen lämmön, mistä tiennyt en (ja se polttaa)

Sä painaudut mua vasten tiukemmin
niin avaat portin uuden Edenin (perimmäisen)
vain aallot tietää tästä onnen saan
ja salaisuuden pitää omanaan

Sä viet mut rantaan luokse nuotion
se keskellä on rannan aution (ja mä näen vain)
kun varjot yhteen sulaa eessä sen
tunnen lämmön, mistä tiennyt en (ja se polttaa)

Sä painaudut mua vasten tiukemmin
niin avaat portin uuden Edenin (perimmäisen)
vain aallot tietää tästä onnen saan
ja salaisuuden pitää omanaan

Rantaan Edenin, luokses tahtoisin