(Säv. Marty Robbins, san. Erkki Ainamo [nimim. Era])

Vielä muistat kai sen aamun, kun hän saapui ratsullaan.
Häntä tuntenut ei kukaan eikä tohdi tiedustaa,
sillä erehdyksen maksaa voisi saada hengellään.
Jos se henkipatto lienee, varo veikko pyssyään.
(Varo pyssyään.)

Miksi hän on tänne tullut, se on yhtä hämärää.
Onhan yksi henkipatto meillä täällä ennestään.
Texas-Red on kauhunamme, häntä ei voi nujertaa.
Moni mies jo tuota koitti käyden kohti kuolemaa.
(Kohti kuolemaa.)

Mutta muukalainen kutsui joka miehen saluunaan.
Kaikki kun sai ympärilleen tehtäväänsä selostaa:
"Olen Arizonan maasta enkä vaivaksenne jää,
mutta henkipatto Redin minä aion nitistää."
(Aion nitistää.)

Joka mies on silloin vaiti, joku päätä pudistaa.
Eräs mies jo tuosta tuumi: "Mihin vieras haudataan?"
Kohta Texas-Red sai kuulla, että häntä väijytään.
Mutta viis' hän veisaa tuosta, aina voithan yrittää.
(Voithan yrittää.)

Texas-Red ei miestä pelkää, käypi kohti saluunaa.
Vieras mies jo vastaan astuu, taivasalla kohdataan.
Väki katsoo ikkunasta sillä pian he nähdä saa,
kuinka Arizonan poika käypi kohti kuolemaa.
(Kohti kuolemaa.)

Mutta vieras on niin tyyni ja hän hiljaa hymyilee.
Hänen nopeuttaan täällä moni vielä ihailee.
Red ei ehdi edes vetää vyöltä reikärautojaan,
kun jo muukalaisen luoti hänet maahan langettaa.
(Maahan langettaa.)

Kukaan silmiään ei usko. Vieras mies vain hymähtää:
"Texas-Red ei tuosta nouse, maassa on ja siihen jää.
Kun on liian itsevarma eikä ammu aikanaan,
kostajaa ei välttää saata. Nyt voin kotiin ratsastaa.
(Kotiin ratsastaa.)
Kotiin ratsastaa.

Kostajaa ei välttää saata. Nyt voin kotiin ratsastaa.
(Kotiin ratsastaa.)

Thanks to M.A.Tikka