aalto huuhtoo tyhjää hiekkarantaa
taivaalla syvää purppuraa
kädet etsii pimeässä toisiaan
vasta aamulla sarastaa

kuin heinäsuopaan hävinnyttä neulaa
joutsenkin hakee poikastaan
vielä eilen se pelkäsi vanhuuttaan
tänään tuskin enää kysyä uskaltaa

kuka tähdet lentoon lähettää
kuinka myrsky aina yllättää
vaikka tyyni edeltää
kuka maata päivät pyörittää
kuinka mielen voisi tyynnyttää
että tämän ymmärtää

ei aina tiedä itkeä vai nauraa
vastausta ei löydä kuitenkaan
kirjassani vain sanattomia sanoja
kysymyksiin valkoisia sivuja

kuka tähdet lentoon lähettää
kuinka myrsky aina yllättää
vaikka tyyni edeltää
kuka maata päivät pyörittää
kuinka mielen voisi tyynnyttää
että tämän ymmärtää

iltatuuli pohjoisesta puhaltaa
huomenna se muualla tunnetaan

kuka tähdet lentoon lähettää
kuinka myrsky aina yllättää
vaikka tyyni edeltää
kuka maata päivät pyörittää
kuinka mielen voisi tyynnyttää
että tämän ymmärtää