istun selkä suorana seinää vasten
kuin tyhjä kaivo äänetön huuto
lauluni tarvitsee
sinulta sanoja

sumyu silmissä katse maassa
on joskus aikaa punnita vanhaa
ilmassa toivoa
käsissä haaveita

joo mä oon, oon ja en
tuun ja meen
sen kaiken teen
minkä elämä kantaa eteiseen
joo mä oon, oon ja en
onnelllinen
kun huomaan sen
ettei kuva koskaan oo täydellinen

katsoo kuun kuvajainen ikkunasta
saa hiljaisuudellaan sanottua
paljon voi saavuttaa
vähää tarvitaan

avojaloinkin voi toimeen tulla
vaikka vaakana on vaikea olla
välillä unohtuu
että jotain puuttuu

joo mä oon, oon ja en
tuun ja meen
sen kaiken teen
minkä elämä kantaa eteiseen
joo mä oon, oon ja en
onnelllinen
kun huomaan sen
ettei kuva koskaan oo täydellinen


mä soudan
ja mä huopaan
välillä rantaan kolahdan
mä eksyn
jä mä löydän
joskus vain tahtois enemmän

joo mä oon, oon ja en
tuun ja meen
sen kaiken teen
minkä elämä kantaa eteiseen
joo mä oon, oon ja en
onnelllinen
kun huomaan sen
ettei kuva koskaan oo täydellinen