jälleen yksi maanantai
kun sade piiskaa ikkunaa
herään siihen enkä enää nukkua saa
silmät särkee milei musta on
mut ylös täytyy nousta
vaatteet päälle kietaista ja duuniin

sadetakki löydy ei
ja kuka kumma sateenvarjonkin jo vei
ja aikaa yhtä liikaa ole ei
no mitä niistä kiire on
avaan fillarin lukon
hei miksi renkaat tyhjät on
kai venttiilit on vienyt kulmakunnan
konna aivoton

ja mä mietin tää on jo liikaa
kai maanantaisin kuuluis jäädä nukkumaan

takaisin punkkaan peitto niskaan
ja unta palloon vaan
kun taivas vettä viskaa
tuskin nousta kannattaa
takaisin punkkaan peitto niskaan
ja unta palloon vaan
kun kaikki kaatuu niskaan
tuskin nousta kannattaa
siis nukkumaan

kun vihdoin duuniin pääsen
kellokortin leimaan melkein puoli 8
ja pomo kopistansa irvistää
siis kiireen vilkkaa
korkkitehtaan koneet käynnistän
ja kahvitauon ajatuksella mieltä lämmitän

no homma hupaisinkin loppuu aikanaan
ja taukokello kajahtaa
oon eväät kotiin unohtanut
joudun riemukseni jälleen huomaamaan

ja mä mietin tää on jo liikaa
kai maanantaisin kuuluis jäädä nukkumaan

takaisin punkkaan peitto niskaan
ja unta palloon vaan
kun taivas vettä viskaa
tuskin nousta kannattaa
takaisin punkkaan peitto niskaan
ja unta palloon vaan
kun kaikki kaatuu niskaan
tuskin nousta kannattaa
siis nukkumaan

joskus kaikki menee pieleen
ja sitä kaikenlaista nielee vaikkei tahtoiskaan
ei se maailmoja kaada
vaikkei kaikkea voi saada mut se harmittaa

ja mä mietin tää on jo liikaa
kai maanantaisin kuuluis jäädä nukkumaan

takaisin punkkaan peitto niskaan
ja unta palloon vaan
kun taivas vettä viskaa
tuskin nousta kannattaa
takaisin punkkaan peitto niskaan
ja unta palloon vaan
kun kaikki kaatuu niskaan
tuskin nousta kannattaa
siis nukkumaan