Naapurissa käytäis,
etkä kotiin löytäis,
ilman mua et oisi pystyssä.
Olet mulle ilkee,
aivan liian ylpee,
pidät mua kuin nukkee hyllyssä.

Sä oot kuin pelle,
mut kukaan ei naura.
Ainoa klovni joka saa itkemään.

Voi kuuroille laulaa
ja sokeille maalaa
mut sä et voi prinssinä käsittää.
Tee tyhmästä tärkee
jää kerrankin jälkeen
silloin sä voit jotain ymmärtää.

Olenko sun tiellä,
koita totuus niellä,
vaikka se sua hiukan kirpaisee.
Jos kotonakin kiilaa,
esittää noin diivaa
arki liian kauas pakenee.

Sä oot kuin biisi
jota kukaan ei muista,
uppoa hittisi kehenkään.

Voi kuuroille laulaa
ja sokeille maalaa
mut sä et voi prinssinä käsittää.
Tee tyhmästä tärkee
jää kerrankin jälkeen
silloin sä voit jotain ymmärtää. (x2)

Sua siedän kun tiedän,
sun silmät joskus aukeaa.
Sen seinän voit hajoittaa.

Voi kuuroille laulaa
mut sä et voi prinssinä käsittää.
Tee tyhmästä tärkee
jää kerrankin jälkeen
silloin sä voit jotain ymmärtää.

Voi kuuroille laulaa
ja sokeille maalaa
mut sä et voi prinssinä käsittää.
Tee tyhmästä tärkee
jää kerrankin jälkeen
silloin sä voit jotain ymmärtää.