Joku käyntiin maanittelee yössä autoaan
se kakoo, mutta nöyrtyy kulkemaan
Joku jonkun luota läähdössä, niinkuin lähdin mä
lusittuna yksi elämä

Kuuntelen loittonevaa surinaa ...se vaimenee
se vaimenee ja vaihtuu veren kohinaan

Joku säkkipimeään reittiään käy etsimään
uskoin kerran löytäväni sen
Silmissäni jouksee katkoviiva valkoinen
turistina yhä harhailen

Kuuntelen loittonevaa surinaa
se vaimenee ja vaihtuu veren kohinaan
Kuuntelen kuinka sydän mellastaa
pitäishän sen tietää, silti mukaan haluaa

Mä yhä kaipaan
vaikka kerran tarpeekseni sain
Mä sua kaipaan
vaikka tiedän ettet piittaa kaipuustain
Salata en sitä tahdo enkä voi
kadotuksen jylinä kun kallossani soi
Mä yhä kaipaan
Ikäväni minut raunioksi moukaroi

Seison tässä yksin alla sydäntalven kuun
orpo piru kauhtuneessa karvassaan
On kuin oisin tomumaja jonkun aivan muun
ja itse jäänyt tuuleen kieppumaan

Kuuntelen loittonevaa surinaa
se vaimenee ja vaihtuu veren kohinaan
Kuuntelen kuinka sydän mellastaa
pitäishän sen tietää, silti mukaan haluaa

Mä yhä kaipaan
vaikka kerran tarpeekseni sain
Mä sua kaipaan
vaikka tiedän ettet piittaa kaipuustain
Salata en sitä tahdo, enkä voi
kadotuksen jylinä kun kallossani soi
Mä yhä kaipaan
Ikäväni minut murentaa

Mä yhä kaipaan
vaikka kerran tarpeekseni sain
Mä sua kaipaan
vaikka tiedän, ettet piittaa kaipuustain
Salata en sitä tahdo, enkä voi
kadotuksen jylinä kun kallossani soi
Mä yhä kaipaan
Ikäväni minut raunioksi moukaroi

Kaipaan...
kaipaan...
kaipaan...