Luulin et se ei koskis koskaan, ei koskis koskaan mua
et mä saan niinku sivummalta, niinku tarkkailla,
observoida kuinka paska tarttuu, ja saa vihaamaan,
ja epäilemään toisiaan ja laskeen markkojaan

Toisin kävi, toisin kävi, toisin kävi kuitenkin
Siihen samaan sontaan mäkin suuta myöten upposin
Voi vihaa, voi pahaa, voi vihaa, voi pahaa, voi vihaa

Oon ihmetelly monta kertaa mikä meidät saa
pitään vakaumuksist kii ja kiinni luuloistaan,
Mä toivoin et se pysyis poissa, pois mun reteiltä,
pois mun porukoista, pois mun pöydästä

Toisin kävi, toisin kävi, toisin kävi kuitenkin
Siihen samaan sontaan mäkin suuta myöten upposin
Voi vihaa, voi pahaa, voi vihaa, voi pahaa, voi vihaa

Toisin kävi, toisin kävi, toisin kävi kuitenkin
Siihen samaan sontaan mäkin suuta myöten upposin
Voi vihaa, voi pahaa, voi vihaa, voi pahaa, voi vihaa