se on näkymätön harso kadulla
rauniot sen yöhön kuiskaavat
ilotytön hymyssä
nuorukaisen silmissä,
tumman pehmeää eroottista ja ylpeää

suru, suru, ilman kyyneleitä
suru yhteistä yksinäistyytä
suru ajan pysäyttää
suru kaikkialla yllättää.

Se on raha pankkien kassa holvissa
politiikkaa naurettavissa kulisseissa,
jäätyntyttä terästä sireenien äänessä
uniformuihin pukeutuneita kivisieluja

kylmyys puuteetonta voimaa
kylmyys toinen panee oikeuttaan
kylmyys vai orjuutta
kylmyys ei anna mitään toivoa

se on tuhanen voltin jännite ilmassa
katutaisteluja sodaksi puhkeamassa
rikottuja pankin ikkunoita
kilpiä vasten kilpiä
nurkkaan ahdistettua raivoa

viha ylitse pursuaa
viha saa kadut kiehumaan
viha odottaa vuoroaan
viha tulee ja tappaa

intohimo yössä koskena kuohuaa
unohdus kiihkeää ja turmeltunut
pahat muistot painavat hartoita
väsymys niin harmaata ja raskasta
uni yön aikainen vapauttaja