Et koskaan uskonut et yksinäisyyteen voi kuolla
Se tulee kuin valtameri, olet taas vain hukkunut
Vajoat synkkyyteeen, katoat tyhjyyteen
syvälle yöhön joka on sydämetön

Ja mä odotan sua siellä
syli avoinna kuin aamu
Sun ei kyyneleitäsi tarvitse niellä
Ja korvaani voit huutaa apua
Olemme kahden pienellä saarella
jonne on kätketty aarteita

Et koskaan uskonut kun huudat niin kukaan ei vastaa
Ihmisten välissä on suuri autiomaa
Et jaksa puhua, olla hiljaa ja kuunnella
nyökytellä päätäsi, hymyillä ja suudella

Ja mä kutsun sua silloin
sun oikealla nimellä
Sano vain, hei sano vain milloin
Mutta sano se mun kielellä
Katsein, kyynelin, hiljaisella suulla
Puhu tunteilla, älä sanoilla

Ja mä kutsun sua silloin
sun oikealla nimellä
Sano vain, hei sano vain milloin
Mutta sano se mun kielellä
Katsein, kyynelin, hiljaisella suulla
Puhu tunteilla, älä sanoilla