Sitä rajaa, mikä on liikaa
Kun leikitte välillä tulen ja veden
Rautako hakkasi ihon vereen
Kun olitte hetkessä hämärän

Paikasta pimeästä tulen sinut hakemaan
Auringon noustessa haihdun ilmaan
Teräksestä nousen keskiyöllä
Ja tulen sinua rakastamaan
Rakastamaan

Tuhkasta nousen taas
Sinua noutamaan
Janoan sinusta elämää
Janoan sinun häpeää

Tuhkasta nousen taas
Sinua noutamaan
Janoan sinusta elämää
Janoan sinun häpeää

Nyt etsipä tilaa, missä hämärtää
Tajuntaa, mikä on mustaa nahkaa
Elämää, mitä ei päivällä näe
Toi romanssi keskellä keskitysleirin

Paikasta pimeästä tulen sinut noutamaan
Kuun loisteessa meillä on elämää
Teräs tulessa galvanoidaan
Siitä tulee ikuinen
Ikuinen

Tuhkasta nousen taas
Sinua noutamaan
Janoan sinusta elämää
Janoan sinun häpeää

Tuhkasta nousen taas
Sinua noutamaan
Janoan sinusta elämää
Janoan sinun häpeää

Tuhkasta nousen taas
Sinua noutamaan
Janoan sinusta elämää
Janoan sinun häpeää