Janoisin huulin yö odottaa
kastetta aamun armahtavaa.
Kirkas kuin kyynel on hetki tää
aamu kun leikkaa yön hämärää.

Katsoa päivää nousevaa,
tuntea lämpö suonissaan,
siinä on onni ihmisen,
taas kaiken voin alusta alkaa.

Haudata menneet eiliseen,
anteeksi antaa itselleen,
kuulla se laulu uudelleen,
jonka luuli jo vaienneen.

Aamu kun hiipii idästä päin
hiljaisuus särkyy taas hetkittäin.
Varhainen lintu malttamaton
laulunsa alkaa kun yö vielä on…

Katsoa päivää nousevaa,
tuntea lämpö suonissaan,
siinä on onni ihmisen,
taas kaiken voin alusta alkaa.