Auki avoimen ikkunan lailla
sinun sydämes olkoon se ain.
Aina salaisuuksia vailla,
läpinäkyvä katsella vain.

Ja tullessa kaipuun kyynelten
ne kuivaisi viima illan.
Sua kuljettais maahan rakkauden
askelmat kaarisillan.

Silloin lämpö täyttäisi huoneen,
aina katsoisit etelään päin.
Sieluun suven säteitä tuoneen
silloin huomaisit, ystäväin.

Sinä tuntisit tummatkin tuulet,
niitä välttää et kuitenkaan voi.
Mutta aikanaan, ystävä, kuulet
suven laulut kun kauniimmin soi.

Ja tullessa kaipuun kyynelten
ne kuivaisi viima illan.
Sua kuljettais maahan rakkauden
askelmat kaarisillan.