Vain sataman ruosteiset laivat
suuren surusi kohdata saivat.
Ne aistivat tuoksun suolaisten kyynelten.

Siellä takana kaukaisten saarten,
päässä hohtavain sateenkaarten
kaipaat niin menneisiin,
päiviin rakkauden peittämiin.

Gabriela, Gabriela,
niin on suuri voima tuulen,
laulus tänne asti kuulen, Gabriela!

Gabriela, Gabriela,
aika kuivaa kyyneleesi,
ilon tuo sun sydämeesi Gabriela, Gabriela!

Joku muukin sun itkusi kuuli,
liekö ollut tuo lempeä tuuli,
joka tarttui sun hiuksiin tummiin ja kiiltäviin.

Sua lohdutti tuulien syli.
Lauloit minulle merien yli.
Kaipaan niin menneisiin
päiviin rakkauden peittämiin.

Gabriela, Gabriela,
niin on suuri voima tuulen,
laulus tänne asti kuulen, Gabriela!

Gabriela, Gabriela,
aika kuivaa kyyneleesi,
ilon tuo sun sydämeesi Gabriela, Gabriela!