Pieni metsäpolku puron yli johti rantaan päin
Kuljin aatoksissain sillan luokse haaveilemaan jäin
Taisin toivoa mä salaa että askeleesi palaa
Tähän samaan paikkaan jossa sinut ensikerran näin

Painui aurinko jo mailleen taivaanrannan kullaten
Alkoi satakieli tarinan kuin meistä kertoen
Lauloi ikävää se syvää muistin hetkeämme hyvää
Sitten havahduin ja todeks` ensin uskonut mä en

Kesäyössä sinun äänesi mä kuulin
Tiesin että vierellesi jäädä saan
Syleilyssä hellimmässä
Kahden hämärässä tässä
Taivas tuuditteli meitä lempein tuulin

Viimein kertoa sen saatoin kuinka sua mä kaipasin
Tuulentupiani rakentelin meistä tietenkin
Kävi yhteen polku kahden vaelsimme luokse lahden
Voisi totta vihdoin olla kaikki mistä uneksin

Kesäyössä sinun äänesi mä kuulin
Tiesin että vierellesi jäädä saan
Syleilyssä hellimmässä
Kahden hämärässä tässä
Taivas tuuditteli meitä lempein tuulin

Kesäyössä sinun äänesi mä kuulin
Silloin tiesin rakastat mua vieläkin
Syleilyssä hellimmässä
Kahden hämärässä tässä
Onnen unta hetken nähneeni vain luulin