En muistanut enää itsekään
miten aurinko saa kaiken elämään,
miten valo saa vallan
ja rakkaus kahleet katkaisee.

Kevättuuli on vahvempi kuin jää,
ei mikään pysäyttää voi elämää
enää yössä en pelätä voi,
aamun laulut kun sielussa soi.
Valo vielä minut löytää!

Kevään leikkiin mä tahdon päästä,
maasta mustasta nousemaan!
Enkä välitä talven jäästä,
tiedän auringon saapuvan ajallaan.

Vaikka roudassa maa on vielä,
valo aikaansa odottaa.
Näen leskenlehtiä siellä
missä eilen näin kylmän maan.

Olin kasvanut kiinni kaamokseen,
sinä sulatit sielun jäätyneen,
hellävaroin käänsit katseeni yöstä aurinkoon.

Kevätauringon ensisuudelmaa
huulet rohtuneet ei voi unohtaa.
Sinun luonasi routainen maa
väriloistoonsa taas puhkeaa.
Valo vielä minut löytää!

Kevään leikkiin mä tahdon päästä,
maasta mustasta nousemaan!
Enkä välitä talven jäästä,
tiedän auringon saapuvan ajallaan.