Te kaikki jotka itkitte,
te murheelliset maan.
Te joita täällä kiusataan,
ja joita vainotaan.
Te tuomitut, te hyljätyt,
te ette yksin jää,
te jotka täällä jäädä saitte
ilman ystävää.

Te murretut, te särjetyt,
te päänne nostakaa.
Jo portti suuren rakkauden
nyt teille aukeaa.
Hän lohduttaa, hän armahtaa,
nyt lauluun puhjetkaa,
jo valtakuntaan Kristuksen
yön halki saapukaa.

Te kaikki joilta porttia
niin monta suljettiin,
te joiden huuto kätkettiin,
ja ohi kuljettiin.
Te jotka saitte haudata
niin monta unelmaa,
nyt teitä kotiin kutsutaan
ja juhla alkaa saa.

Te kaikki jotka itkitte,
te murheelliset maan.
On lohdutus niin lähellä
ja taakat kannetaan.
Jo murtuu murhe vuosien
ja kauna, katkeruus.
On yössä risti Kristuksen,
on armon salaisuus.