he tuijottaa, salaa toisiaan
sydämet tyhjää lyönnin lyö, illassa kahvilan
"katsoiko minua" hän mietii, eikä uskalla
aloittaa ja niin ovet suljetaan

jää sekunnista kii
haihtuu vaan kaupunkiin
ei sanaakaan he vaihtaneet
ja niin lähtee hän pois

jää sekunnista kii
haihtuu pois kaupunkiin
ja kohtalo rivin kirjoittaa
he eivät koskaan kohtaa enää

asunto 25, postit ovella
avaa tv:n pölyisen, sitä potkaisee
ja kiroaa kun ei mielestään häntä saa
toivoo, kai he vielä kohtaavat

jäi sekunnista ...

se toinen johon silmät tarttuivat
miettii, miksei ollut rohkeutta
miksei voinut mitään sanoa
ja toinen yksin istuu valveilla
toivoo, et he vielä tapaavat
vai menettivätkö tilaisuuden ainoan

jäi sekunnista kii ...