Voi kuinka lempeitä ne olivat ne yöt Elokuun,
jotka kanssasi mä vietin ja mä unohdin muun.
Mä sitä aikaa, mä sitä taikaa en takaisin saa.
Mä sitä aikaa, taikaa, malta en unohtaa.

Mä olin sulle kai pelkkää huvia vaan,
jotain, jotain, mitä tosissas et halunnutkaan.
Mä menin retkuun, menin retkuun tosiaan.
Nämä Elokuun yöt sai mut taikaan uskomaan.

Kai kuulet mun karjunnan kätköistä yön.
Mä karhut ja kojootit laudalta lyön.
Kun tuskaansa ilmentää mies niin kuin voi,
niin kaipuutaan maisema kaikuna soi.

Kun mies unelmoi,
niin maisema soi
ja lohtua suo
kai meteli tuo.

Mä olin sulle kai pelkkää huvia vaan,
jotain, jotain, mitä tosissas et halunnutkaan.
Mä menin retkuun, menin retkuun tosiaan.
Minut Elokuun yöt sai taikaan uskomaan.

Kai kuulet mun karjunnan kätköistä yön.
Mä karhut ja kojootit laudalta lyön.
Kun tuskaansa ilmentää mies niin kuin voi,
niin kaipuutaan maisema kaikuna soi.

Kun mies unelmoi,
niin maisema soi
ja lohtua suo
kai meteli tuo.

Sä kuuletko mun
karjahtelun?
Kun näin pakahdun
mä vuoksesi sun.

Kun mies unelmoi,
niin maisema soi
ja lohtua suo
kai meteli tuo.