Lompakossa Väinö Linna yksinäinen on
Kas pitkään riittänyt ei tili kortiston
Loppuviikon meikämanne syö taas kynsiään
ellei sossunjonoon tinkimään käy ylpeydestään.

Huomaamatta painuu ryhti kumaraan
Kun karisseita kappaleita itsetunnostaan
Etsii pitkin pientareita pala kerrallaan (pala kerrallaan)
yksin tuskin koskaan sitä enää kokooon saan.

Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan
elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan
aamuteesi kanssas jakamaan?

Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa
Ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa
Onneton se on ken rakkautta turhaan tunnustaa
ja onneton ken pakenee kun jäädä haluaa.

Tahdotko mut tosiaan...