Tämä aamu on aamuista viimeinen
Sitä muistella matkalla saan
Yhä kauempaa sitä katselen läpi usvaisen maan
Tämä aamu on veitsi se katkaisee
Joku kesken jos on niin se jää
Tämä usva ja kosteus ratkaisee onko matkani pää

Leijun jo ilmassa näin olen untuva valkea vain
Uusia aamuja päin minä siivet jo selkääni sain

Niin mua huimaa
Ylhäältä maailmani nään
Tuulien tuimaa
Minä tähdeksi taivaan jään

Tämä aamu on kaunis ja kaukainen
Se on silmissä sen yhä nään
Sinitaivas ja untuva valkoinen joka mieltyi pimeään
Tämä aamu soi mielessä muistan sen
Se on piirretty keskelle jään
Enhän tiennyt se aamuista viimeinen silloin kyydistä jään

Niin mua huimaa
Ylhäältä maailmani nään
Tämä kauneus huimaa
Minä tähdeksi taivaalle jään