tyttö maalaa vielä taivaanrantaa
unelmien jäljet jäävät santaan
ne viekö vuorovesi vielä pois
ja kuinka silloin sielu kapinois

tuskin vielä omat huolet painaa
maailma on nyt jo melkein vainaa
hän miettii mikä ihmisiä vaivaa
kun ne itsellensä hautaa kaivaa

sama tyttö kasvoi hiljalleen
boheemisti täysi-ikäiseksi
tuhansia tarinoita keksi
antoi aina tilaa haaveilleen

pian eduskunnan puheille jo painaa
tuhat nimee adressiinkin signaa
maailmamme hartioilla painaa
sen alla jokainen on kohta vainaa

ehkä maailman hän pelastaakin
yks sun toinen ainakin saa laakin

kun tämä tyttö kohta julistaakin
ratkaisunsa melko systemaatin:

jos me saatais hallitukseen
taivaanrannan maalareita tarpeeks
elämä ei varmaan kävis koskaan
enää ihan yhtä ankeeks

kaikki oisi kauniimpaa
ja oltais onnellisiakin vaihteeks
ja moni hirmumyrksky muuttuis
heti salamana päivänpaisteeks

sama tyttö kasvoi hiljalleen
boheemisti täysi-ikäiseksi
tuhansia tarinoita keksi
antoi aina tilaa haaveilleen

sama tyttö kasvoi hiljalleen
boheemisti täysi-ikäiseksi
tuhansia tarinoita keksi
antoi aina tilaa haaveilleen