Taasko maanantai ja sataa samaa rataa
viikot valuu ruumis hiljaa hajoaa
taasko maanantai ja sataa ansaan juuttuu maahan
sortuu syviin vesiin katoaa

Miksi tänne koskaan synnyin miksen kuollut
äidin kohtuun tai vain nukahtanut
kehtoon lehtoon tummaan uinumaan
lohtuun kuolon keinumaan

En ois ketään koskaan lyönyt lupauksiaan
syönyt kukaan toisen kanssa sua nähnyt
jäänyt murhe astiaan olis maljaan turhan
katkeraan

Taasko maanantai ja sataa samaa rataa
viikot valuu ruumis hiljaa hajoaa
taasko maanantai ja sataa ansaan juuttuu maahan
sortuu syviin vesiin katoaa

Jäänyt ois myös kuulematta laulut tuulen
tuntematta nauramatta naurut suuret
suudelmatkin maistamatta huulet kuumat
koskematta

Ehkä vielä virren veisaan ehkä kerran
lentoon lähden poutasäähän päälle pilven
siivilleni leijumaan korkealle kellumaan

Ehkä vielä virren veisaan ehkä kerran
lentoon lähden poutasäähän päälle pilven
siivilleni kellumaan korkealle kiljumaan