Kasvoi vuoren rinteellä puu
minä tunsin hyvin sen
sen yllä loisti veljensä kuu
joka yö puun luo palaten
ja kerran rakastui puu
pieneen pääskyseen
suli hymyyn hiljalleen suu
kun pyysi lintua vaimokseen

Syksyllä
juhlat vietettiin
lehdet putosivat puusta
kun kuu ja minä
häitä todistettiin

Vanheni vuoren rinteellä puu
vaan tiesi onnensa löytäneen
piti kädestä hauras linnunluu
antoi voimaa juurille sen
Talvella
lintu tunsi
etelän kaipauksen
aamulla huomasi
maan valkeaan peittyneen

Kuoli vuoren rinteellä puu
ja vierelle pääskynen
itkimme silloin minä ja kuu
puuta ja lintua halaten