Valon hetket jäävät aina varjoihin pimeyden
Ja vielä koittaa aika jolloin alkaa yö ikuinen
Valon surma, varjon voitto ja katso, osat kääntyvät
Ei enää ylimielisten halveksuvia katseita

Ei enää tekopyhyyttä
Saamme kulkea niinkuin on tarkoitettu

Kuulkaa hiljaisuutta, kaikonneet ovat heidän turhat sanansa
yt orpoina seisotte, vaikka luulitte olevanne niin mahtavia

Missä on ylpeytenne nyt?
Kadonnut on valtanne, jäänyt alle varjon.
Mutta meidän aikamme on vasta alkanut
ja me tuomme takaisin sen mikä meille kuuluu.

Alati kasvava on joukkomme varjo
ja sinne me rakennamme valtakuntamme.

Ei enää tekopyhyyttä
...ja pimeys laskeutui