se tavoittaa ja valtaansa saa
kuin koukkuun kii siihen jäin
en selittää osaa enempää
on mentävä eteenpäin

kai joskus vielä sen ymmärrän
ja löytää voin myös tärkeimmän

mä lähden taas tiedän sen
takaisin löydä en ellen lyhtyä täällä nää
mä lähden taas, tunne tuo pakottaa
kutsuu luo ja hämmentää
mä myönnän sen on sielu juureton

se kuiskailee: pois kaikesta mee,
oo vapaa vaan kulkemaan.
nyt väsyttää pikku hiljaa tää
jos oppisin juurtumaan

vaimenee tuo tunne hiljalleen
lyhdyn kirkkaammin vihdoin nään
vaimenee… ja toisin kaiken teen
lähden tai kerran sitten jään