M&T: Reino Helismaa
On y, ja thdet taivahalla loistaa vlkkyen,
kuu kirkas hohdettaan luo tunturille.
On ymprillin ermaa ja outo hurma sen,
on avautunut sydmeni sille.
T kyh, karu maa
mun lumoihinsa saa.
On avautunut sydmeni sille.
On y, ja revontulet Pohjan puolla loistavat,
ne niinkuin noitavalot luovat taikaa.
On ennen olleet tll noidat, Lapin haltiat.
Se oli suurten tietjien aikaa.
T revontulten maa,
t taian, loitsun maa,
se el viel tietjien aikaa.
On y, ja rakovalkealla liekkiin tuijotan.
Se lmpns Lapin yhn valaa.
Ken suoniinsa on saanut Lapin-kuumeen polttavan.
sen mieli tnne lakkaamatta palaa.
T jn ja lumen maa,
se kiehtoo, lumoaa,
ja mieli tnne lakkaamatta palaa.
On y, jo kohta kiinni painuu silmt raukeat.
Vain havuvuode pll hangen jisen.
Kuin vartioina tunturien laet aukeat:
ne suojahansa ottaa yksinisen.
T jylhnkaunis maa,
t tunturien maa.
Se suojahansa ottaa yksinisen.