Taas katson ilta-aurinkoon
se laskee vuorien taa
sinne missä oot
kun vaihtuu päivä kuutamoon
en lepoon käydä vain saa
taas valvoo unten maa

Minulla on ikävä
luoksesi niin ikävä
kaipaus kaunista on
hiljaisuus niin loputon
minulla on ikävä
niin pitkä niin leveä
ja halki aikojen vie
sen kivinen tie

Niin vaihtuu vuosi toinenkin
mut sielu vain saalistaa
ei hetken rauhaa saa
kun koittaa kevät seitsemäs
niin tiedän sua lähemmäs
taas pääsen viimeinkin

Minulla on ikävä
luoksesi niin ikävä
kaipaus kaunista on
hiljaisuus niin loputon
minulla on ikävä
niin pitkä niin leveä
ja halki aikojen vie
sen kivinen tie.....x2