mun ei pitäis olla täällä
tuun kutsumatta huoneeseen
kirjahyllyn päällä
kellotaulu hukkuu hämärään
kuinka hauraana hän kierii unissaan
varjot liikkuu hänen nukkuvilla kasvoillaan

minä olen yö joka pimeyteen sut sulkee
olen hiljaisuus joka untas syleilee
minä olen yö joka huoneen halki kulkee
eikä kukaan nää kun ikuisesti varjoissa oon
varjoissa oon

oon seurannut sua pitkään
sun kasvot tuhansissa kuvissa
et voi nimeäni tietää
vaikkei kukaan sua tunne paremmin
ja kun mä hengitän sun hengitystäsi
olen kaikkein kaunein painajaisesi

minä olen yö joka pimeyteen sut sulkee
olen hiljaisuus joka untas syleilee
minä olen yö joka huoneen halki kulkee
eikä kukaan nää kun ikuisesti varjoissa oon
varjoissa oon

ei sun kannattanut huutaa
aamun koitteessa tummin siivin lensin pois

minä olen yö joka pimeyteen sut sulkee
olen hiljaisuus joka untas syleilee
minä olen yö joka huoneen halki kulkee
eikä kukaan nää kun ikuisesti varjoissa oon

minä olen yö joka pimeyteen sut sulkee
olen hiljaisuus joka untas syleilee
minä olen yö joka huoneen halki kulkee
eikä kukaan nää kun ikuisesti varjoissa oon