Yli metsän, pellon kirkonkellot
ne kumeana kaikaa sunnuntain
mustissaan oli pappi ja suku
mutta joku siitä haudalta puuttui kai

Vanhempi veli meni rankamettään
eikä se joutanu saattelemaan
isä oli toiselle antanu talon
toiselle jäi vain kova maa

CHORUS:
Kylmä ja kova maa, mun kotimaa, isieni maa
karu kansa ja kova maa, mun oma maa
kuunnelkaa kun se laulaa

Kanttori veisaa kun arkussa vainaa
vanhalla kirkolla siunaillaan
pitkin mäkeä on saattoväkeä
ämmien joukossa kuiskaillaan

Tuli rankakuormalla, mustalla ruunalla
ruumishuoneen risteykseen
nähny ei kettään, kääntyi mettään
eikä se katsonut taakseen

CHORUS

Pantiin multiin, kotia tultiin
siinä se on ja se piisaa
yöt on öitä ja päivät on töitä
talvella kuolleita muistellaan

Mutta illan hämärässä kumminkin
sillä veljellä polttaa rintaa
se ruusupensaasta oksan taittaa
illan tullen katoaa

CHORUS (x2)