Se kutsuu mua kädellään ja vie mut taas mukanaan
ei armoa se tunne yhtään ei lämpöä ei yhtään mitään.
Se saa mut tottelemaan, vastoin tahtoani tekemään.
Se vierellään mua taluttaa en irti pääse karkaamaan.

Ja se saa mut liian helposti unohtamaan, sanoin etten enää
milloinkaan tuu sitä kuuntelemaan.. enkä uskomaan

Mä haluaisin sitä vastustaa telkeäisin sen vankilaan
Mä vapaana vain kulkisin ja eteenpäin jatkaisin.

Ja se saa mut liian helposti unohtamaan
sanoin etten enää milloinkaan tuu sitä kuuntelemaan.
Kai oon miettinyt miksi teen asioita joita tulen katumaan
ja monta kertaa päättänyt että tee en enää ikinä niin uudestaan.

Mutta se toistuu taas vaikka en tahtoiskaan.

Ja se saa mut liian helposti unohtamaan sanoin etten enää
milloinkaan tuu sitä kuuntelemaan.
Ja se saa mut liian helposti unohtamaan sanoin etten enää
milloinkaan enää tuu sitä kuuntelemaan

Enkä uskomaan.