Mistä lie ja kaukaa
Laskeudun päälle tämän kylmän ja onnettoman maan
Ja kuinka silti jaksan nauraa
Ja vielä pyytää sametista tehty käteesi tarttumaan

Et silti saa
Silmiisi katsomaan

Silmistä sen huomaa kateuden
Lähteessä uinut et ole milloinkaan liioin
Kavaluuden suomaa kaunista
ja arvokasta lahjaa et suostu avaamaan

Silti et saa
Silmiisi katsomaan
Et sinä saa
Silmiisi katsomaan
Et milloinkaan

Aika-ajoin mieleen käy,
miten tämän miehen käy
Ellei aika muista armahtaa
Kun jälleen oksan ylimmän
päällä jyvän tylyimmän
Käki suuntaa puhujaan

Silkkisen salysiinin suojassa
Voi vartiokin hetkeksi turkahtaa
Sentään kuplivan kuohuviinin merkeistä
On aamu tuima, jäljellä muisto vaan

Saa sen hetken unohtaa
Etkä saa
Silmiisi katsomaan
Et milloinkaan

Aika-ajoin mieleen käy,
miten tämän miehen käy
Ellei aika muista armahtaa
Kun jälleen oksan ylimmän
päällä jyvän tylyimmän
Pääni suuntaan lyijyä kuumaa
Käki suuntaa tulemaan