On aivan sama,
minne kuljet ratsumies
On aivan sama,
missä päättyy elonties
Kuihtuu kauneimmatkin ruusut,
henkii syksy kuolemaa
Yö kerran kulkijalle levon lahjoittaa

On hurma viininkin vain unta häipyvää
Ja laulu kaunehinkin hetken helkähtää
Tunnuslauseenasi turhuuksien turhuus olkohon
ja mailla tuonen kaikki unhoittuva on

On lemmenruusut sulle kerran kerran kukkineet.
On huulet hurmaavimmat valan vannoneet
Valat kalleimmatkin lailla virvatulten häviää,
on polte suudelmankin harhaa häipyvää

On aivan sama,
koska kuolet ratsumies
On aivan sama,
koska päättyy elon ties
Sillä tummat ruusut aina kukkii tuonen tarhoissa.
On aivan sama,
koska kuolet ratsumies