Kuusimetsää kuusisataa
Seitsemän vain katajaa
Heti perään tuhatkunta
Kahdeksatta apajaa

Jos ei unen päästä saa,
on maattava siis väkisin
Tämän kohdan hieman toisin näkisin

Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
lepää harteillain jo harras kirkkomaa

Uutterasti uutta päivää
Samat silmät sulattaa
Kaivot sekä kirveet aion
hamaan loppuun unohtaa

Naulat neljän tuumamitan
lyöty pajavasaroin
Haukan katse hanskojani vartioi

Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
Harteillain matalaa, jo kirkkomaata matalaa

Kannan orret, kurkihirret, ristit öljymäkien
kunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaa
Tavoittaa

Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
lepää harteillain jo harras kirkkomaa

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
Kaiken peittää alleen marras kirkkomaa