Tämä väki tässä tuskin pataan sylkee koskaan.
Puhuvatpa sujuvasti esteettistä roskaa!
Onko tämä komedia? Saako tässä nauraa?
Palvellako isäntää vai tytärtänsä Lauraa?

Mitä minä sanon, kun ne joskus jotain kysyy?
Kai tärkeintä on, että edes työpaikka pysyy…
Miten istuu pukuni, tai puhe, jota äännän?
Mitähän ne puhuvat kun selkäni käännän?

Yksi ääni huutaa: kenen vuoksi tätä jatkat?
Haistatetaan pitkät otetaan hatkat!
Tahdotko todella olla rahamiehen renki?
Jaakobin painissa tänään aine vastaan henki.

Mietin miksi näitä mietin…
kun kerran elää, kai elääkin vois?
Jos antaisi sen maineen mennä,
ottaisi sen elämänvietin ja elelisi pois.

Enää välitä en kunniasta,
en mammonasta, en muotiräteistä…
Otan sen mikä heti annetaan
Paratiisikin on lupaus vaan
ja minä tahdon käteistä

Siksi ovat unelmanne niin kovin kaukaisia
ja käytöksen kultaiset kirjat paskapaperia.

Tämä on ihmisoikeuksien julistus
sen ovat siunanneet YK ja Kristus.
Jokaisen sielussa saakoon helää
sisäisen eläimen kyky nauttia ja elää!
Sielussa helää halu elää.

Taistelevat metsot öykkäröivät sielu jäässä.
Kaikilla on ihan liikaa ajatuksia päässä.
Maailmassanne on aina seinän perään seinää.
Minä kaipaan happea ja puutaheinää.

Eipä ole tämän pallon päällä
mitään mestareita tai jumalaa,
kun antaa vain sen maineen mennä,
etsii sitä elämänviettiä
ja hyvää humalaa…

Se on parasta elämää, ja kaikki siitä pitää!
Jos joku onneton ei pidä, niin ei voi mitään.

Tämä on ihmisoikeuksien julistus
sen ovat siunanneet YK ja Kristus.
Jokaisen sielussa saakoon helää
sisäisen eläimen kyky nauttia ja elää!