Meni turvallinen tiistaipäivä,
Tuikitavallinen keskiviikko,
Tuttu torstaikin taisi mennä.
Koko viikko sitä samaa taas
Rauha maas'.

Mä kävelen kadulla niin kuin nyt kadulla kävellään,
Kunnes sitten nään tän ilmestyksen.
Ensisilmäyksen myötä
Saankin kädet täyteen työtä tässä rakkaudessa, nähkääs.

Meni muutamia viikkoja lisää.
Hurman hetkillä hulluus marssii sisään
Ja kysyy: onkos täällä rakastavaisia?
Mä taisin tulla oikeaan paikkaan.

Ja niinpä nyt sinä saat minut kiehumaan,
Minä saan sinut kiehumaan,
Mutta yhdessä asutamme maan jonka nimenä rakkaus on.

Hulluuteen tällaiseen kerta kerran jälkeen mukaan meen.
Hulluuteen tällaiseen kerta kerran jälkeen mukaan meen.

Menee toraillessa tiistaipäivä,
Mykkäkoulussa keskiviikko.
Torstai on epätoivoa täynnä
Ja perjantaikin kovin pitkä.

Tästä kaikesta saa helposti kyllikseen.
Minne katsonkin aina punaista nään.
Mun pää paisuu.
Mä hakkaan sitä seinään.
Nään mustaa verkalleen.

Kunnes taas ymmärretään toisiamme,
Kunnes on lämpöä ja tahtoa auttaa,
Ja ymmärrystä niille joilla on vain niiden
Tasainen kelkkamäki hautaan.

Ja niinpä taas sinä saat minut juopumaan,
Minä saan sinut luopumaan,
Leikiten antautumaan tällä maalla, jonka nimenä rakkaus on.

Eikä tässä yhtään missään
Ole mitään normaaliuteen viittaavaa.
Rakkaus on pesti hulluuteen.

Hulluuteen tällaiseen kerta kerran jälkeen mukaan meen.
Hulluuteen tällaiseen kerta kerran jälkeen mukaan meen.

Eikä tässä
Ole mitään normaaliuteen viittaavaa.
Rakkaus on pesti hulluuteen, hulluuteen.

Hulluuteen tällaiseen kerta kerran jälkeen mukaan meen.
Hulluuteen tällaiseen kerta kerran jälkeen mukaan meen.
Hulluuteen tällaiseen kerta kerran jälkeen mukaan meen.