Sinä et tahdo olla sinä.
Minäkin tahtoisin olla joku toinen;
Äveriäämpi ja älykkäämpi,
Atleettinen menestys, trenditietoinen.

Ja tämä kaikki tekee minusta heikon:
Niin heikon, että tuskin jaksan nostaa kättä
Perään hyväksynnän, joka pakenee kuin peura
Ja minut kauas taakse taapertamaan jättää.

Ja me katsomme superihmiseen,
Hän sanoo: "Pikatie maanpäälliseen taivaaseen
On, että osaa ihmisenä kasvaa,
siis hanki virka, valuuttaa ja pyykkilautavatsa!"

Kaipaanhan niin tuonne onnen maahan.
Oi sinne saahan tulla, saahan?

Vaan onnen kedon portit kiinni pysyy,
Ja lipevä myyntimies mun lompakkoa kysyy
Ja

Kerto:
Joka luojan tuutista tunkee jotain helppoheikkejä.
Ne tahtoo näyttää varjoleikkejä,
Jotka tarttuu kuin tauti
Mutta kuka niistä nauttii?

Sinä et tahdo olla sinä.
Minäkin tahtoisin olla joku toinen.
Me sopivasta summasta päästiin sisään;
Nyt joka Erkillä on joku Mensan merkki.

Pian tunnetaan koko korea paikka
Ja tyylikkäitä, tärkeitä ihmisiä.
Ja minkä muutoksen se aikaan saikaan!
Nyt vaihdellaan virkoja, koteja, neniä.

Ja kaikki tahdissa taputtaa,
Kun mestari aasinkorvat seinälle heijastaa.
Silloin me tarkoin tiedä emme,
Kuinka montaa aasia me katselemme.

Onko tämä onnen karuselli
Vai aavejuna, jossa
Kaikki ei ole kunnossa?
Ja

Kerto
En minä niistä nauti.
Et sinä niistä nauti?

Kerto
Ja
Kerto
En minä niistä nauti.
Et sinä niistä nauti?
En minä niistä nauti.
Et sinä niistä nauti?
En minä niistä nauti.