Keijo-kettu,
viiden pennin petkuttaja,
sellin kattoon syljeksi
ja otti vastaan, mitä tarjottiin...
häntä salaa rakasti
siivooja, Roosa-possu,
ehkä juuri siksi siellä öisin siivottiin...
ja jälkeen lukuisien lipevien lupausten
lemmenpurren saapumisesta sormusten satamaan
hän käärii ketun mattoon,
kätkee auton tavaratilaan,
yön turvin porhaltaa pakoon
onni rinnassaan...
mitäs siitä seuraa,
kun on sokkotreffiseuraa?
Carita-sika ketjupoltti,
sorkkia pyyhki polviin...
.tutustuttiin, humpattiin,
kahvitkin kiehautettiin,
tähtiä nähtiin - ja todettiin:
todellakin, nyt oltiin
vieraalla seudulla, alasti ja rahoitta,
kolkot oli kivitalot, routainen oli maa...
hän löysi lainapeitteen
lämmittämään, mutta parempaan

oli pystyttävä ennen
paleltumiskuolemaa...
.yövieraat on päivälle vieraat...
(..yövieraat päivälle vieraat on...)
vain yö tuntee yövieraansa, ja tietää
vierailuihin syyn,
yö tuntee yövieraansa, ja sulkee syleilyyn.
.kun on kohmeessa kiroillut,
varjoissa vaaninut,
yössä armoa anonut
enää piittaamatta, mistä,
on hetkeen tartuttava:
sillä eiväthän
koirapuistojen jätteetkään ole aina
eläimistä...
ja pihamailla huoltamon ajokki vailla ajajaa on!!
-kahvilassaan morsio tarttuu makkaraan...
häämatkansa katkeaa,
ja alun uusi matka taas saa
kun Carita-rouva kaasuttaa,
takakontissa karjutaan.
.yövieraat on päivälle vieraat...