vaivihkaa se tekee tuloaan, varjot tummentaa saa kastekatteen maa, kun tarkkaa aistejaan
sen pystyy tuntemaan, kohta saapuu yö

se ensin ehkä kiertää korttelin, kurkkii pihoihin
siirtyy sisätiloihin lapset leikeistään
odottamaan jään, kohta saapuu yö

kun tumma huntu laskeutuu
se hellin keinoin muistuttaa
monta sataa sattumaa ihmislapsen onneen tarvitaan

etkö jää yötä vastaanottamaan
kun se meitä kohti kulkee mustissaan
etkö jää kumppaniksi jakamaan
sen minkä kai vain yö tuo tullessaan

tiedät etten pelkää pimeää, eikä kätköissään
ääntelevät hengetkään saa mua säikkymään
mut' liian yksin jään jos lähtevän sun nään